Nuoriso-osaston joukkue:
Hermanni Väisänen, Niko Aronen ja Tuomas Hakala
ylsi hopealle Halikossa järjestetyssä LSPel:n 10-tehtäväkilpailussa. Joukkue edusti kilpailussa Porin alueen palokuntanuoria. Voittajaksi selviytyi Vahdon joukkue ja pronssia pokkasi Jämijärven joukkue.
Samassa tilaisuudessa kilpailtiin Nummelan maljasta, jossa joukkue:
Tuomas Hakala, Hermanni Väisänen, Niko Aronen, Tuomas Uusi-
Rantala, Miika Tavast ja Jenni Autio
sijoittui neljännelle sijalle kahdeksasta joukkueesta jääden ainoastaan viiden sekunnin päähän pronssista. Kilpailun voitti Vahdon joukkue, toiseksi tuli Somerniemen joukkue ja pronssille ylsi Maskun joukkue.
Matkamme alkoi Porin linja-autoasemalta torstaina aamuyön hämärissä, jonneka jokainen saapui unisina, matkalaukut täynnä seikkailumieltä ja paljon kameroita.
Lento Finnairin koneella kesti noin parisen tuntia määränpäähän, Ferihegyn lentokentällä meitä oli vastassa unkarilainen opas sekä bussi, kiertelimme tunnin verran keskustassa (josta tuskin mitään enää muistetaan, jaa muistan maininnan baarikadusta) ja Budan puolella Linna -vuorella nähtävyyksiä katselemassa, ennen asettumistamme hotelliin.
Puut viheriöivät ja kukkaset kukkivat, meille tuttu joulukukkanen hyasintti kasvoi runsaana hotellimme lähellä olevassa puistossa. Kevät oli pidemmällä kuin kotimaassamme. Keli kohtalainen, noin + 15 astetta.
Ateria maksoi noin 4820 forinttia/17 €, pääateria jälkiruokineen ja viineineen. Ruokalistan lukeminen; se, se vasta haasteellista oli, yllätyksiä tuli. Mitään muuta ei sitten sinä iltana jaksettukaan, otettiin pari kaljaa ja mentiin nukkumaan….
jalkauduimme kaupungille yhdessä shoppailemaan, pitäähän ne tuliaiset ostaa kotiväelle, iltapäivällä osa väestä jatkoi shoppailua ja osa lähti villieläintarhaan tutustumaan. Taksilla mentiin, liikennevaloilla ohjattiin liikennettä myös Unkarissa, ja punaisia päin ei ajettu, tiestä nimittäin nousi metrin korkuinen betonipylväs keskelle katua, laskeutui alas kun valot vaihtuivat vihreäksi.
Tarhassa ihastelimme asiaankuuluvasti kaikki villieläimet. Siellä oli melkein kaikki tutuimmat elukat mitä safarillakin telkusta näkee. Eläintarhareissu oli kyllä oikein mukava ja kelikin helli meitä, aurinko paistoi ja oli lämmin. Taidan lähteä tiikereiden kanssa kruisaileen.. suunnitteli Miia.
Ennen eläintarhareissua, kävimme porukalla siinä Bestin kuuluisassa Gerbeaudin kakkukahvilassa, joka sijaitsee Vörösmartyn aukiolla. Oltiin kuin Liisat ihmemaassa, rakennus oli kaunis niin sisältä kuin ulkoakin, upea ja koristeellinen, huonekaluineen päivineen. Kahvilan interiööri on vuodelta 1858.
Olihan siellä satoja erilaisia kakkuja, leivoksia, suklaisia, mansikkaisia, torttuja, hillolla ja ilman, jäätelöitä ym. Edellisiltaisesta laskuhärdellistä otimme oppia, menimme pienempiin pöytäryhmiin istumaan, jotta laskun selvittäminen kävisi helpommin.
Perjantai-illalla suuntasimme ravintola Karpatiaan yhdessä syömään, se on ”kullitettu” paikka tiesi Leena kertoa, miehiä paljon siis, arvelimme. Kulissit olivat todella upeat ja liivipukuiset tarjoilijamiehet vielä upeampia, tarjoilukin huippuluokka, kolme 4 hengen pöytää ja kuusi miestarjoilijaa, huh, huh.. yhtään naistarjoilijaa ei näkynyt, no jaa hovimestari taisi olla nainen.
Lauantaiaamuna ilmassa oli hivenen sateen tuntua, mutta aamiaisen jälkeen taas ostoksille, tuliaiset aiheuttivat jo päänvaivaa, kauppahalliin suuntasimme siis kulkumme, jossa olimmekin jo käyneet tulopäivänä, joten paikkahan oli tuttu kuin mikä…, siellä 
kuulemma vähän halvempaa tavaraa, ja mitä sieltä löytyikään, munia, munia, munia….
Lauantaiaamun ostosreissun jälkeen kylpylä kutsui vettä rakastavia, joten uima-asusteet mukaan ja vuonna 1918 rakennetun Gellertin kylpylään loikoilemaan, kylpylä sijaitsee Gellert-vuoren juurella Budassa, nykyisessä käytössä se on ollut vuodesta 1927 lähtien. Mineraalipitoinen 37 asteinen vesi tulee kylpylään suoraan kuumista lähteistä. 
Lauantai-iltana ohjelmassa oli Budapest by Night iltaretki. Retken aikana pääsimme ihailemaan Tonavan siltoja, Budan ja Pestin rantojen rakennuksia. Bor La Bor kellariravintolassa nautimme maittavan kolmen lajin illallisen viineineen. Ruokailun jälkeen siirryimme Legend-laivaan joka vei meidät Tonavanjoelle, kiertoajelu kesti noin tunnin, kuulokkeiden kautta kuuntelimme suomenkielistä Unkarin historiaa niin että hitaampaakin hirvitti.
Upea öinen maisema, suuret valaistut palatsit hivelivät silmiä. Palatseja näkyy vähän joka puolella. Kuvassa parlamenttitalo, talo on rakennettu vuosina 1885-1902, siinä on 691 huonetta.
Parlamenttitalossa kokoontuu Unkarin kansalliskokous ja se on nykyisin avoinna myös yleisölle, tosin pitkiin jonotusaikoihin kannattaa varautua.
Olimme sopineet, että klo 15.00 mennään yhdessä vielä syömään, lähtöaika kentälle oli klo 17.00, joten yö menee matkatessa. Ruokapaikka löytyi, tosin lautasen runsaudesta voidaan olla montaa mieltä, nimittäin tullessamme opas kertoi meille että ruokaa unkarilaisella lautasella on runsaasti, eikä laihduttamista kannata miettiä täällä ollessa, mutta kyseisen ravintolan annokset olivat niin taidokkaasti aseteltu että ruokaa oli tosi vaikeaa löytää… tai no…mutta nälkä siirtyi sentään vähän eteenpäin.
Hups.. ompas aika on mennyt nopeasti, lähtöaika lähenee, opas haki meidät hotellista ja kertoili bussimatkalla vielä viimehetken tarinat ja historiat sekä lentokenttä käytänteet. Konepistooleita eivät kuulemma käsimatkatavaroissa hyväksy, virkailijat ottavat pois eivätkä anna enää takaisin, kummallista porukkaa, sanon minä.
Hälytysosaston harjoitus käytössä ollut vanha leipomorakennus paloi varhain keskiviikko aamuna 12.10.2011. Hälytys tulipalosta tuli aamuyöllä hieman kello kahden jälkeen. Ensimmäisten yksiköiden saapuessa kohteeseen oli selvää, että rakennusta ei enää pystytä pelastamaan voimakkaan palon vuoksi.
