Mimmin maljan voitto kotiin!

Lauantaina 21.4 miteltiin palokuntanaisten kilpailu Mimmin malja Kaidanojan kartanolla Pöytyällä. Kilpailu oli kahden liiton yhdessä järjestämä: LSPeL ja Hämeen pelastusliitto (HPL). Taitoja mitattiin viidellä tehtävärastilla. Nopein suoritusaika ratkaisi voittajan.

Kilpailussa oli 13 kolmen hengen joukkuetta.

Palkintosijoitukset:
1. Porin VPK ajalla 2.53
2. Naantalin VPK ajalla 2.57
3. Ylöjärven VPK ajalla 3.49

Porin VPK:n joukkueessa kilpailivat Miia Ruusulaakso, Taina Saari ja Eliisa Ohrankämmen. Onnittelut hienosta suorituksesta!

Miia, Taina ja Eliisa mitaleineen ja pokaaleineen tyylikkäissä asuissa

Kevätkokous

Palokunnan kevätkokouksessa käsiteltiin sääntöjen määrämät asiat.

Lisäksi Hälytysosastoon siirrettiin kolme jäsentä Nuoriso-osastosta.

Kuvassa vasemmalta Hälytysosaston johtaja Lauri Turtola, Nuoriso-osaston johtaja Jani Marjakoski ja nuoret Teemu Uusi-Rantala ja Arttu Vainio. Kuvasta puuttuu kolmas siirretty jäsen, Leevi Leino.

Kokouksen yhteydessä luovutettiin myös Eino Salosen malja Joonas Kekille ja Palolassen malja Juha Veräväiselle. Edellinen päällystötyskentelystä ja jälkimmäinen hallitustyöskentelystä.

Joonas Kekki

Juha Veräväinen

Porin VPK:n Benz Gaggenau, Suomen hienoin vanha paloauto

Benz Gaggenau (Klikkaa kuva suuremmaksi)

 

Teksti: Lauri Lempinen

Esityksen kuvat: Porin VPK:n kokoelmat

Pelastustietolehden numerossa 1/2017 julistettiin lukijakilpailu, jolla pyrittiin äänestyksellä löytämään Suomen hienoin vanha paloauto. Vaatimuksena oli myös autoon liittyvä tarina sen historiasta ja käytöstä. Mahdollinen hauska sattumuskin oli toivomuslistalla. Sain Porin VPK:n hallitukselta luvan tehdä esityksen palokunnan ylpeydestä, Benzistä. Tässä esitykseni:

Lainaus Porin WPK:n sihteeri Aksel Almqvistin laatimasta kertomuksesta Porin Wapaaehtoisen Palokunnan 10-vuotisesta toiminnasta v.v. 1913 – 1923:

”Vuonna 1921 lokakuun 19 päivänä sai W.P.K. arvokkaan kalustonsa lisäyksen. Edellämainittuna päivänä koeteltiin kaupungin rannassa W.P.K:n uutta Bentz-mallista automobiiliruiskua, joka Toiminimi Hans Koch ja kump. kautta sekä täkäläisen Kauppakomppanian välityksellä oli Saksasta saapunut. Tämä ruisku, joka Porin kaupungin ja muutamien paloapuyhtiöiden suosiollisella avustuksella on palokunnallemme saatu, on kaikin puolin tarkoitustansa vastaava sekä on sen hinta alun 300,000:tta markkaa. Tämän ruiskun käyttämistä varten on kuntaamme perustettu erityinen 20-miehinen komppania ja valitsi palokunnan Hallinto sen ensimmäiseksi päälliköksi kauppias Lauri Lindroosin.

Miehistö on pääasiallisesti teknikkoja ja pääasiallisesti automobiilin käyttöön ennestään tottuneita miehiä. Palokunnalla on ollut tilaisuus jo useassa tulipalossa koetella tätä ruiskuansa, joka toimi hyvin sekä ruiskuna että vedennostajana”.

Benz kuvattuna palokunnantalon edessä vuonna 1929.

Benz tuotiin Helsingistä Poriin17.91921 tavarajunalla. Auto ostettiin Porin kaupungin ja VPK:n yhteishankintana, josta allekirjoitettiin välikirja 26.6.1923.

”Aktiivipalveluksensa” aikana Benziä ehdittiin käyttää lähes tuhannessa tulipalossa, viimeksi vielä 1950-luvun puolivälissä. Alun perin autossa ei ollut tuulilasia, joten kyyti oli todella kylmää. Lisäksi siinä oli umpikumirenkaat, joka painavan letkuvarustuksen myötä teki varsinkin talvikeleillä autosta lumiketjuineen vaikeasti ohjattavan.

Vuosien 1929 – 1930 vaihteessa autoon asennettiin tuulilasi pyyhkijöineen ja sileiksi ajettujen umpikumirenkaiden tilalle hankittiin ilmakumirenkaat: ” Operaatio kannatti, Benz oli täysin muuttunut täryjyrästä autoksi”. Vuonna 1935 valmistuneen kaupungin vesijohtoverkoston valmistuttua voitiin letkumäärää vähentää. Painonkevennys paransi auton ajettavuutta entisestään.

Benzillä oli huomattava merkitys kaupungin sotien aikaisissa sammutusorganisaatioissa.

Porin kaupunki luovutti Benzin 9.5.1957 VPK:n täyteen omistukseen. Pariin otteeseen 1960- ja 1970-luvuilla käytiin keskustelua auton myymisestä tai vaihtamisesta uuteen Mercedes Benz-paloautoon, mutta hankkeista luovuttiin. Koko historiansa ajokunnossa ollut Benz rekisteröitiin museoajoneuvoksi vuonna 1994.

2000-luvun alussa auto entisöitiin sellaiseksi, miksi sitä vuosien muutostarpeiden vuoksi oli kehitetty. Benz on tärkeä osa palokunnan ja kaupungin kulttuuriperintöä.

Erääseen hälytykseen lähdettäessä 1920-luvulla auto pysähtyi kymmenisen metriä kuljettuaan. Käytiin seuraava keskustelu:

– Avasiks sää bensiinikraanan?
– Avasin.
– Mää avasin kans.

Perjantaina 3.11. Pelastustieto-lehden päätoimittaja Esa Aalto soitti, että Porin VPK:n Benz on voittanut kilpailun. Sovimme, että hän tuli Poriin seuraavana perjantaina 10.11. tekemään jutun vuoden viimeiseen Pelastustieto-lehteen, jossa kilpailun tulos julkistetaan. Tuomisinaan hänellä oli voitosta kertova kunniataulu ja magnumkokoinen kuohujuomapullo, koska autokilpailusta oli kysymys. Pulloa ei kuitenkaan avattu. Palkinnot otti vastaan VPK:n puheenjohtaja Tarja Hakanen.

Päätoimittaja Esa Aalto luovutti kunniakirjan puheenjohtaja Tarja Hakaselle. Kunniakirjassa on kilpailussa käytetty Benzin kuva. Kuva: Antero Luonila.

Suomen hienoimman vanhan paloauton edustalla tyytyväiset onniteltavat: Esikunnan johtaja Lauri Lempinen, kunniapuheenjohtaja Antero Luonila, puheenjohtaja Tarja Hakanen ja kunniapäällikkö Matti Kraapo. Kuva: Esa Aalto.

Uusi sivusto on valmis!

Otsikon julistukseen voi suhtautua varauksella. Ei tällainen sivusto ole koskaan oikeasti valmis. Se vaatii jatkuvaa kehittämistä, jotta se pysyy ajan tasalla ja mielenkiintoisena. Otsikon viesti on kuitenkin se, että sivustolla tapahtuva toiminta siirtyy tänne ja vanhojen sivujen päivitys lopetetaan.

Samaan aikaan myös yhdistyksen sähköpostiosoitteet muuttuvat sivuosoitteen mukaisesti muotoon etunimi.sukunimi@porinvpk.fi ja office@porinvpk.fi .

Uusi sivusto edistyy

Vähitellen päästään eteenpäin uuden sivuston rakentamisessa. WordPress tulee tutuksi pala palalta ja vanhojen sivujen sisällöstä osa on kopioitu uusille sivuille. Rakenne poikkeaa vanhasta ja on toivottavasti sitä parempi.

Gallerian toteuttamiseen en ole vielä keksinyt sopivaa menetelmää. Kertokaa hyvistä ideoistanne!

hessu.takala@gmail.com

 

Porin VPK:lla menestystä Jehumalja-kilpailussa Hämeenkyrössä

Veteraanimme voittivat taas sarjansa
Veteraanikilpailussa oli vain kalustokilpailu. Porin VPK:n kokenut joukkue oli koko päivän nopein joukkue ajalla 7.59. 
Aika oli parempi kuin yleisen sarjan kärkijoukkueiden eli Nousiaisten VPK (aika  8.00) ja Anjalan VPK (aika 10.29). 
Tehtävä ja rata oli molemmissa sarjoissa aivan sama.
 
Veteraanijoukkueessamme olivat:
Johtaja Heikki Vähtäri, konemies Markku Heino, 1 Kai Soini, 2 Kimmo Salminen, 3 Timo Siirtonen, 4 Jarmo Heino. 
Huoltojoukoissa toimi Ari Lehtimäki.
 
Yleinen sarja
VPK:mme osallistui pitkästä aikaa myös yleisen sarjan kilpailuun. Sijoitus oli 21. Anjalan VPK voitti tälläkin kertaa.
Joukkueessamme olivat: johtaja Joonas Kekki, konemies Jani Marjakoski, 1 Mikko Jönkkäri, 2 Tuomas Koota, 3 Kari Ruusuranta, 4 Matias Nummi. Huollosta vastasi Joni Lehtinen. 
 
Joonas Kekki paras johtaja
Parhaana johtajana palkittiin Porin VPK:n yleisen sarjan joukkueen johtaja Joonas Kekki.
 
Onnittelut kaikille!

Esikunnan 60-v.juhla

teksti: Lauri Lempinen

kuvat: Ari Lehtimäki

Porin VPK:n Esikunnan 60-vuotisjuhlaa vietettiin palokunnan Kerhohuoneella 20.10.2016. Esikuntaa edeltävistä vaiheista ja osaston perustamisesta kerrotaan osastonjohtaja, kunniapäällikkö Matti Kraapon tervehdyssanoissa tämän jutun jälkeen.

Juhlaan oli kutsuttu Esikunnan lisäksi pelastuslaitoksen ja oman palokuntamme johtoa ja kunniajäsenet sekä Porin palolaitoksen veteraanien edustajia. ”Pitkämatkaisia” kunniavieraita olivat VPK:n perustajan Anders Axel Anderssonin pojanpojanpoika Esko Antti-Poika Tuula-puolisoineen ja Porin pormestari ja VPK:n kunniapäällikkö, vapaaherra Harald von Hellensin pojanpoika Sten von Hellens puolisonsa Marja-Leena Koskelinin kanssa. Juhlan kulkua ohjaili Lauri Lempinen.

Tilaisuuden musiikista vastasi VPK:n Soittokunnan Brankkarikvartetti, jossa soittivat Heikki ja Teija Takala sekä Minna Tiihonen ja Saana Pulkkinen. Soitetuista kappaleista mainittakoon Brankkorimarssi ja lopetuskappale Tulta päin. Ohjelman jälkeen kuultiin vielä yllätyksenä fanfaari.

Monialaisen juhlapuheen piti Satakunnan pelastuslaitoksen pelastusjohtaja Pekka Tähtinen. Puheensa aluksi Tähtinen korosti, että vietettävän juhlan kohteena ovat tämän päivän esikuntalaisten lisäksi myös laajemmin vuosien varrella palokuntaharrastuksessa toimineet. Puhuja tähdensi, miten toimivassa yhteisössä eri osastot, nuoret ja vanhat, voivat laajalla yhteistoiminnalla saada paljon aikaiseksi ja täten vahvistaa toimintapiirinsä yhteisiä päämääriä. Erityistä mielihyvää Tähtinen tunsi Porin VPK:n Esikunnan ja Porin palolaitoksen veteraanien hyvästä yhteistyöstä ja –hengestä todeten sen olevan oivallinen esimerkki tämän päivän työikäisille.

Vapaan sanan osuudessa juhlivaa Esikuntaa tervehtivät lennonjohtaja Esko Antti-Poika, valtiotieteen maisteri Sten von Hellens, VPK:n puheenjohtaja Tarja Hakanen, ravintoloitsija Pertti Kauppila ja Porin palolaitoksen veteraanien puheenjohtaja Tapio Kumpulainen.

Juhla päätettiin VPK:n Naisosaston tarjoamaan herkulliseen juhla-ateriaan 60-vuotiskakkukahveineen.

Seuraavassa on juhlien kuvakavalkadia. Lisää kuvia on katsottavissa VPK:n nettisivujen galleriassa.

VPK:n Soittokunnan Brankkarikvartetissa puhalsivat Heikki Takala, Minna Tiihonen, Saana Pulkkinen ja Teija Takala.

 

Lauri Lempinen – – – – – – – – – – – – – – – – – Matti Kraapo

 

Pekka Tähtinen – – – – – – – – – – – – – – – – – Esko Antti-Poika

  

Sten von Hellens – – – – – – – – – – – – – – – – Tarja Hakanen

 

Pertti Kauppila ja Matti Kraapo – – – – – – Tapio Kumpulainen

Esikuntalaiset juhlakuvassa. Eturivissä vasemmalta Altti Lehtola, Osmo Ahlfors, Matti Kraapo, Kauko Niittymaa ja Pertti Koponen. Takarivissä Tapio Vuorenmaa, Lauri Lempinen, Teuvo Kaapeli, Pertti Kauppila, Kauko Salonen ja Ari Lehtimäki. Kuva: Anna-Maija Haanpää.


Osastonjohtaja, kunniapäällikkö Matti Kraapon tervehdyssanat

Herra pelastusjohtaja, arvoisat kutsuvieraat, hyvät palokuntalaiset

Vuonna 1863 perustetun Porin VPK:n organisoituessa perustettiin sammutus- ja pelastusosastot. 1880-luvulla muodostettiin erityinen vartijaosasto, jonka tehtävänä oli pelastetusta omaisuudesta huolehtiminen. Näin saatiin VPK:n ikääntyneille jäsenille tärkeää toimintaa.

VPK:n iskujoukon perustamisen, vakinaisen palokunnan vahvistumisen ja sammutusmenetelmien ja -kaluston kehittymisen myötä vartijaosasto vähitellen menetti merkitystään, ja niinpä se sääntömuutoksella v. 1959 lopetettiin. Silloin osastossa oli yksi jäsen.

Jo kolme vuotta aikaisemmin, vuonna 1956, oli palokuntaan perustettu Esikunta, johon nimensä mukaisesti kuuluivat palokunnan päällystötehtävissä toimineet henkilöt kuten kunniapäälliköt ja -jäsenet ja muut silloisen hallinnon nimeämät henkilöt. Vaatimuksena oli toimiminen vähintään 10 vuotta päällikön tai joukkueenjohtajan tehtävissä ja 50 vuoden ikä.  Esikunnan eräänä tehtävänä oli toimia päällikkökunnan asiantuntijaelimenä. Ensimmäinen johtaja oli kaupungin palopäällikkönäkin toiminut VPK:n kunniapäällikkö Lauri Lindroos. 

Vuoden 1985 sääntömuutoksen myötä Esikuntaan saattoivat liittyä kaikki yli 20 vuotta palvelleet 55 vuotta täyttäneet VPK-veteraanit.

Esikunnan toiminnan kannalta merkittävä oli vuoden 1996 sääntömuutos, jonka mukaan Esikunnasta tuli yksi palokunnan kuudesta osastosta. Uusien sääntöjen mukaan itseoikeutettuja Esikunnan jäseniä ovat kunniapäällikkö, kunniapuheenjohtaja ja kunniajäsenet sekä heidän lisäkseen muut hallituksen esikuntaan nimittämät jäsenet. Jäseniksi hyväksytään palokunnassa vähintään 20 vuotta toimineet naiset ja miehet, jotka ovat iältään 55 vuotta eivätkä ota osaa varsinaiseen operatiiviseen toimintaan. Erityisistä syistä hallituksen päätöksellä näistä vaatimuksista voidaan poiketa. Esikunnan tarkoituksena on vapaaehtoisen palokuntaperinteen ja -hengen vaaliminen ja kehittäminen sekä VPK – toiminnan tukeminen parhaan kykynsä mukaan.

Esikunnalla on vakiintunutta yhteistoimintaa Tampereen, Turun, Salon ja Kaarinan palokuntaveteraanien kanssa. Paikallisesti kiinteää on monipuolinen yhteydenpito Porin palolaitoksen veteraanien kanssa, yhtenä esimerkkinä vaikuttaminen Satakunnan palomuseo Waluvaaran perustamiseen. Uutena toimintana on virinnyt kanssakäyminen lähialueen VPK-veteraanien kanssa.

Hyvät kuulijat!

Esikunnan 60-vuotisen toiminnan aikana on maassamme palo-, palo ja pelastus- sekä pelastustoimen kehittämisen myötä eletty monien muutoksien vaiheita. Jälleen ollaan perustehtäväämme hallinnollisesti uudistamassa. Yleensä uudistukset ovat vieneet kehitystä eteenpäin. Yhtenä hienoisena pelkona näemme paikallisen palokuntaperinteestä huolehtimisen tulevaisuudessa. Sukupolvet vaihtuvat ja päätöksenteko etääntyy. Uudet ajat tuovat uudet haasteensa, mutta kaikki uudistukset perustuvat menneistä tapahtumista saatuihin kokemuksiin. Palokuntaperinteen vaalimisessa sekä vapaaehtoisten että ammattihenkilöstön veteraanien toiminnalla on huomattava merkitys.

Näillä ajatuksilla toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi viettämään Porin Vapaaehtoisen Palokunnan Esikunnan 60-vuotisjuhlaa.

Pelastustoimi uudistuu -kiertue

Suomen Sopimuspalokuntien Liiton (SSPL) toiminnanjohtaja Isto Kujala vieraili Porin VPK:ssa kertomassa pelastustoimen uudistumisesta.

Sopimuspalokuntien sopimuskumppani vaihtuu kuntien yhdessä huolehtimasta pelastustoimesta maakunnalliseen pelastustoimen suuralueympäristöön. VPK-sopimukset ja HSPK-palokuntien sopimukset tulee tehdä samojen perusteiden mukaisesti ja korvaukset harmonisoida. Neuvotteluprosessissa tarvitaan avoimuutta, luottamusta, runsasta tiedottamista ja toimivaa yhteistyötä.

(HSPK = henkilökohtaisen sopimuksen sopimuspalokunta)

Vakinainen palokunta 90 vuotta

PORIN VAKINAISEN PALOKUNNAN PERUSTAMISESTA 90 VUOTTA

Kunnianosoitus ruiskumestari Yrjö Kallionpään haudalla

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä tuli kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun Yrjö Kallionpää aloitti virkauransa kaupungin palkkaamana Porin VPK:n autonkuljettajana. Vakiintuneen sanonnan mukaan kyseistä päivää pidetään Porin vakinaisen palokunnan / Porin palolaitoksen perustamispäivänä.

Tapahtuman kunniaksi järjestettiin ruiskumestari Yrjö Kallionpään haudalla kunnianosoitus, jonka aloitti Porin VPK:n Soittokunnan kvartetti esittämällä Kothenin hymnin. Kvartetissa soittivat Markku Ollila, Heikki ja Teija Takala sekä Juho Nordman.

Omaisten kukat laskivat Yrjö Kallionpään pojanpoika Hannu Kallionpää vaimonsa Maijun kera. Samassa haudassa lepää myös Hannun paloesimiesisä Jorma, jonka kuolemasta samana päivänä tuli kuluneeksi 20 vuotta.

Porin kaupungin ja Satakunnan pelastuslaitoksen kukat laskivat apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus ja aluepalopäällikkö Petri Ekberg.

Porin VPK:aa tilaisuudessa edustivat kunniapäällikkö Matti Kraapo, puheenjohtaja Tarja Hakanen, palokunnanpäällikkö Mikko Jönkkäri ja kunniapuheenjohtaja Antero Luonila.

Porin palolaitoksen veteraanien delegaatioon kuuluivat Esko Ylikylä, puheenjohtaja Tapio Kumpulainen ja Lauri Lempinen. Kuvassa ovat myös Kari Hannus, Petri Ekberg sekä Hannu ja Maiju Kallionpää.

Käppärän hautausmaalta siirryttiin kahvitilaisuuteen VPK:n Kerhohuoneelle, johon oli paljastettu Suomen, Porin VPK:n ja Satakunnan pelastuslaitoksen liput. Porin kaupungin ja Satakunnan pelastuslaitoksen tervehdykset esittivät apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus ja aluepalopäällikkö Petri Ekberg.

Kari Hannus ja Petri Ekberg.

Porin VPK:n ja Porin palolaitoksen veteraanien tervehdykset esittivät kunniapäällikkö Matti Kraapo ja puheenjohtaja Tapio Kumpulainen. Omaisten puolesta tilaisuuden järjestämisestä kiitti Hannu Kallionpää. Kraapon ja Kumpulaisen tervehdykset on luettavissa tämän jutun jälkeen.

Teksti: Lauri Lempinen

Tilaisuuden kuvaus: Ari Lehtimäki

Porin VPK:n kunniapäällikkö, Esikunnan johtaja Matti Kraapon tervehdys

Arvoisat Yrjö Kallionpään omaiset, herra apulaiskaupunginjohtaja, hyvä palokuntaväki

Kun hanke vakinaisen palokunnan perustamisesta Poriin eteni, tuli eteen myös kysymys siitä, mihin palokunta sijoitetaan. Tilaa tarvittiin sekä henkilökunnan että kaluston tarpeisiin. Eräs esitys oli, että palokunta sijoitettaisiin Raatihuoneelle, koska sen tornista silloin vielä suoritettiin palotähystystä ja siten hälytys menisi nopeasti perille. Ajatus kuitenkin hylättiin monestakin syystä, ja kaupunki neuvotteli Porin VPK:n mahdollisuudesta vuokrata tilat kaupungin tarpeisiin.

Erinäisin järjestelyin Yrjö Kallionpään perheelle osoitettiin asunto, joka senkin ajan tarpeita ajatellen oli hyvin vaatimaton. Perheen asuessa Hennalassa mukavuuksiin kuuluivat juokseva vesi ja sisävessa, jotka molemmat Itäpuiston paloasemalta silloin puuttuivat.

Palojen sammutuksen kannalta ajatellen Kallionpään palkkaaminen osoitti nopeasti tarpeellisuutensa. Koska hän käytännössä oli välittömässä lähtövalmiudessa 24 tuntia jokaisena päivänä, ehti hän hiilihapporuiskuauto Fordin ja sen 800 litran vesisäiliön turvin usein sammuttaa palot jo ennen kuin VPK:n väki ehti apuun. Kunnioituksena Kallionpäätä kohtaan kaupunkilaiset alkoivatkin kutsua häntä nimellä ”Vakinainen palokunta”.

Vakinaisen palokunnan miesvahvuuden kasvaessa ja molempien palokuntien kalustomäärän lisääntyessä tuli ajankohtaiseksi laajentaa alun perin yksikerroksista kalustohuonetta.  Rakennettujen toisen ja kolmannen kerroksen tilat varattiin kokonaisuudessaan vakinaisen palokunnan ja sen henkilöstön perheiden käyttöön.

Sillä, että Porin VPK ja kaupungin vakinainen palokunta toimivat samoissa tiloissa lähes neljäkymmentä vuotta on huomattava merkitys, jonka seuraukset voidaan todeta vielä nykyisinkin. Paloaseman perheasuntojen myötä monet vakinaiset palomiehet olivat myös VPK:n jäseniä. Saatuaan pienestä pitäen kosketuksen palokuntien toimintaan monien palomiesten pojat valitsivat myös isiensä ammatin jopa kolmanteen ja neljänteenkin sukupolveen asti. Samoin VPK-harrastus on johtanut monelle tien omaan ammattiin.

Vuosikymmenien yhteiselon seurauksena voidaan pitää myös Porin VPK-veteraanien muodostaman Esikunnan ja Porin palolaitoksen Veteraanien kiinteää yhteistoimintaa. Näkyvänä esimerkkinä siitä on paloasemarakennuksen nurkalle yhteisvoimin vuonna 2003 paljastettu muistolaatta, jonka teksti kuuluu seuraavasti: ”Porin Vapaaehtoinen Palokunta rakennutti tämän talon paloasemaksi vuonna 1899. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti August Krook. Rakennus oli alkujaan yksikerroksinen. Vuonna 1937 rakennus muutettiin nykyiseen asuunsa. Porin vakinainen palokunta toimi tässä rakennuksessa vuosina 1926 – 1961”.

Palokuntaperinteen vaaliminen on sekä vapaaehtoiselle että ammattihenkilöstölle tärkeää. Kiitän lämpimästi Hannu Kallionpäätä, joka sekä kuvin että sanoin on laittanut nettiin tärkeää ajankuvaa entisajan palontorjunnasta kiinnostuneiden tarkasteltavaksi.

Kiitoksia.

Porin palolaitoksen veteraanien puheenjohtaja Tapio Kumpulaisen tervehdys

Arvoisat Yrjö Kallionpään omaiset, herra apulaiskaupunginjohtaja, hyvä palokuntaväki

Asutuksen keskittyessä taajamiin kaupunkipalot olivat viime vuosituhannella hyvin yleisiä niin maailmalla kuin Suomessakin. Vuodesta 1571 vuoteen 1852 Pori tuhoutui kaikkiaan yhdeksän kertaa. Tuhojen yksinkertainen selitys oli alkeellinen tulenkäsittely, pärekattoisten talojen taaja rakentaminen sekä sen aikaisten sammutusvoimien toivoton tehtävä taistella ylivoimaista vihollista vastaan.

Vapaaehtoisten palokuntien perustaminen kuntien ylläpitämien niin sanottujen pakkopalokuntien lisäksi ja sammutusvälineiden vähittäinen tekninen kehittyminen toivat parannusta asukkaiden turvallisuuteen.

Vähitellen ymmärrettiin, että kasvavien kaupunkien turvallisuus ei voi enää perustua vapaaehtoisuuteen, vaan toiminnan perustana tulee olla vakinainen kasarmoitu palokunta. Suomen ensimmäinen vakinainen palokunta perustettiin Helsinkiin vuonna 1861. Seuraavat ammattipalokunnat perustettiin Turkuun v. 1869, Tampereelle v. 1898 ja Kotkaan vuotta myöhemmin.

Porissa kehitys oli hitaampaa. Keskusteluja vakinaisen palokunnan tarpeellisuudesta oli käyty aikaisemminkin, mutta tuloksetta. Porin VPK:n tarkastuskertomuksessa tarkastuksen suorittanut virkamies totesi 29.10.1916 vesijohtovaatimuksen lisäksi seuraavasti: ”Vielä tärkeämpi tekijä taistelussa tulta vastaan on majoitetun palokunnan järjestäminen, aluksi 7 á 8 miestä ja päällystö ynnä tarpeellinen kalusto ja vetojuhdat”.

Kuitenkin vasta lähes kymmenen vuotta myöhemmin 1.6.1926 Yrjö Kallionpää palkattiin kaupungin kustannuksella Porin VPK:n autonkuljettajaksi. Kallionpäällä oli teknisen siviiliammattinsa lisäksi työkokemusta Tampereen vakinaisesta palokunnassa sekä tehdaspalokunnissa Valkeakoskella ja Porissa sekä myös Porin VPK:ssa. Palokersantiksi VPK:n hallinto nimitti hänet jo seuraavassa kuussa 14.7.

Vakinaisen palokunnan vahvuutta lisättiin hitaasti mies kerrallaan, seuraaviksi nimitettiin Paavo Leppänen ja Assar Salo. Vasta sotien jälkeen kaupunki aloitti vakinaisen palokunnan määrätietoisen kehittämisen Porin palolaitokseksi, joka ensisijaisesti pystyi vastaamaan kasvaneen kaupungin turvallisuushaasteisiin.

Kun tänään olemme kokoontuneet kunnianosoitukseen ruiskumestari Yrjö Kallionpäälle, vietämme samalla Porin ammatillisen palontorjunnan 90-vuotismerkkipäivää. Porin palolaitoksen veteraanit ovat osaltaan jo lähes 50 vuotta pitäneet yhteyttä keskenään ja antaneet panoksensa myös palokuntaperinteen vaalimiseksi. Esimerkkinä tästä mainittakoon Satakunnan palomuseo Waluvaaran aikaansaaminen, johon myös VPK:n Esikunta antoi arvokkaan panoksensa.

Satakunnan pelastuslaitoksen toiminnan käynnistyttyä vuoden 2003 alussa merkitsi käytännössä Porin kaupungin palolaitoksen loppua, vaikka pelastustoimi Porissa käytännössä jatkuikin lähes entisellä henkilöstöllä ja entisin toimipaikoin. Nyt olemme vielä mittavamman uudistuksen kynnyksellä. Hallituksen päätöksen mukaisesti valmisteilla on hanke, että pelastustoimen tehtävät siirtyisivät kunnilta sote-alueille vuoden 2019 alusta.

Uudistus heijastunee ajanoloon myös ammattihenkilöstön veteraanitoimintaan varsinkin ajatellen yksittäisen palokunnan tai laitoksen perinteiden vaalimisesta. Hallinnot etääntyvät, sukupolvet vaihtuvat ja ajallinen etäisyys kasvaa. Epäilen, etteivät tulevien vuosien brankkaripolvet uhraa montakaan ajatusta vuosikymmenien takaiselle toiminnalle.

Edellä esittämääni viitaten onkin erittäin ansiokasta, että paikallista historiaa on Porissa arvostettu esimerkkeinä Porin VPK:n lukuisat historiikit ja Porin palolaitoksen 50- ja 70-vuotishistoriikit, eri tapahtumista muistuttavat muistokilvet, palomuseo sekä Itäpuiston palopaseman edessä oleva Sofia Saaren porilaista tulentorjuntaa kuvaava ja kunnioittava kiviveistos ”Kertomaton historia”.

Merkittäviä historian tuntemukselle ovat myös yksittäisten henkilöiden jakamat entisaikojen kuvaukset sanoin ja kuvin. Lausun suuren kiitokseni Hannu Kallionpäälle hänen harrastuksestaan.

Kiitos.

Voitto Jehumalja-kilpailussa Vantaalla

Porin VPK:n veteraanijoukkue oli voittoisa Jehumalja-kilpailussa Vantaalla.

Joukkueeseen kuuluu entisiä jehumaljamestareita parinkymmenen vuoden takaa: johtaja Heikki Vähtäri, konemies Markku Heino, 1. sammutusmies Kai Soini, 2. sammutusmies Kimmo Salminen, 3. sammutusmies Timo Siirtonen ja 4. sammutusmies Jarmo Heino.

Veteraanikilpailun tulokset kolmen parhaan osalta:

1) Porin VPK         8:33:59
2) Karhulan VPK  8:38:56
3) Anjalan VPK     9:36:59
Tällä ajalla Porin VPK olisi ollut yleisessä sarjassakin kalustokilpailussa 11. 
Kalustokilpailu oli sama molemmissa sarjoissa.
 
Porin VPK-laiset onnittelevat voittoisaa joukkuetta.