Itäpuisto varrel Poris, 24.11.2012

Mu piti sillo men mee mukuloitte kans toril, sin angry bird -puistoo. Käveltii pitki Itäpuisto laitaa, siit PK:n ohi, eks tiä. Jotai valkotakkisii miähii seiso siin portil ja jako jotai klappui. “TERVETULOA Päivä paloasemalla -tapahtumaan!!” :ne huus mul. Siihe klappuu pitäis kuulemma kerät tarroi eri rasteilt.

Mää kulje täst ohi joka päivä. Isost ikkunast näkyy se kommee vanha paloauto. Mut en mää o koskaa käyny tääl pihas. Mää muistele, että täs paikal o joskus historias ollu iha oikee paloasema ja nykyään nää tilat o vissiin veepeekoo omat.

Vainio Juha laulaa kaiuttimist TULTA PÄIN, nii lujaa, ett kuuluu varmaa ton Eetuaukiol ast. Mee mukulat juoksi jo porti pielessä oleva piäne paloauto kimppuu. Aika hyvä vetonaula heti portil. Palomiähevarusteis olevat flikat sano, et tää auto o nimeltäs Rauplanyksyks. – Mitähä seki tarkottaa..?

Pihas o isoi paloautoi ja sit iha piänii polkupaloautoi. Niihi ei meijä mukulat kunnol mahrukka. Tommosi alle kouluikäsii tenavii jonottaa omaa ajovuoroos pitkäs jonos.

Pihas o paljo väkkee. Mitäs ny sit pitäis tehrä? Palomiehe varusteisii pukeutunu miäs ohjaa meit sisäl paloasema hallii, jost kuulemma löytyy eri rastei, joit pitäis kiertää. Mukulat vetää muaki kädest sisäl päin. “Onkos palovaroitin tuttu?”: kysyy palokuntapukuu sonnustautunu naine sisäl. “Montako varoitinta teillä on kotona?” Mukulat liimas pyäreit varotitarroi seinäl olevaa isoo pohjapiirokseen. “Ai ei tarvi laittaa kylppäriin vai.., “Pitää varmaa tsekat ne patterit, sitko päästää kottii.

Seuraaval rastil on kans kauhee jono. Mää ehrota muksuil, että eikös jo lähret, ko tos ulkon näytti olevan makkara-myyntiki. Mukulat ei kyl luovut, vaan sitkeesti me orotetaa omaa vuoroo pääst puhelimeen. Täs voi harjoitel hätäilmoitukse tekemist. Painellaa yks-yks-kaks. Luurist kuuluu teräväst: “HÄTÄKESKUS” Eres oleva kuvan perusteel pitäs antaa oikeet tierot onnettomuudest lanka toises pääs kyseleväl hätäkeskustätil. Mukuloi vähä jännittää, mut homma tulee hoirettuu ja taas tulee uus tarra klappuu.

Seuraaval rastil onki onneks pitkä penkki, jos mää voi huilat. Jonottamine oli aika raskaaks. Penkil istues voi katsel RANSU-koiran pelastuskoulu vireoit. Valkokankaa takaa löytyy seuraava tehtävä. Palokunnan väki kertoo siäl mite toimitaa jos koton joskus syttyy tulipalo ja tulee savuu sisäl. Tua noin – pitää kuulemma men matalan ulos ja äkkii. Muksut saavat ryömii putkee pitkin pihalle, mutta mää kävele selkä suoras hallist ulos. En mää muute olis siihe putkeen mahtunukka.

Yks kohta o viel tyhjä täst tarraklapust. Pihass loimottaa oikeet liekit. Nopeest vaa SOKKA IRTI, nii ku se räppääjä Cheek on opettanu. Eks tiä – käsisammuti o mul helppo juttu, mutta kokeillaa ny kuiteski. Mukulakki onnistuu saamaa liekit sammuksii sammutuspeitteel ja viel ko tukahrutetaa ulkotulet kattila kannel, nii viimenenki tarra liimataa onnistu-nee suoritukse merkiks.

Ny alko vähä saattaa tihuttaa. Mennää viäl sisäl tost toisest ovest. Veepeekoo:n soittokunta soittaa kahvila aulas tor-villas hianoi joulukappaleit. Hiano tunnelma – eks tiä.

Ny kyl maistuu kuppi kaffet veepeekoo naisosasto tilois. Tääl mukulat saavat hianot riplomit ja joulukalenterit. Läksyäkin tuli. Fasebookis kuulemma pitäis viäl käyr vastaamas johonki kysymyksii ja sit voi voittaa viel palkintojaki. No joha on menny arpajaisekki ihmeelliseks nykyää..

Ulkon kuulutetaa jotai pelastusnäytöst. Sinne siis lähretään. Piha keskel o vanha romuauto, jonka sisäl on joku ihmine. Paloauto tulee portist ja sinise valot vilkkuu. Kuuluttaja selostaa ja ne palomiähet ottaa autost ovet ja kato irti ja sit ne nostaa se ihmise sellase keltase levy pääl. Kaulas sil kuskil o sellane iso kauluri.

Ny mee kyl tarttee lähtee. Toril ei kyl tänää enää keret, mut sinnehän voi men vaikka huamen. Ne vanhat valkotakkiset miähet o erellee portil. Ne on selväst jottai veepeekoo veteraanei. Ne sano meil, ett yhreksäsattaa vierast meni just rikki. Niil o tarkka tukkimiähe kirjapito klapul.

Olipas tääl hianoo. Ens vuan tullaa varmaa uurestas kattoo mitä uut nää veparit o keksiny…

Osittai kuvitteellise jutu Päivä paloasemalla -tapahtumast Pori veepeekool skriivas

Vähtäri Heikki, porilaine vepari itteki

Pirjo Soini vuoden palokuntanaiseksi

LSPeL ry:n syyskokouksessa Halikossa 1.12.2012 annettiin äänestyksen
tuloksena kiertopokaali vuoden palokuntanaiselle. Tittelin sai naisosastomme johtaja Pirjo Soini. Kuvassa häntä onnittelevat liiton naistyöjohtaja Marika Metsä-Tokila ja liiton toiminnanjohtaja Antti Ali-Raatikainen.

Samassa kokouksessa muistettiin ansioituneita palokuntanaisia liiton punaisella maljakolla, jonka saivat Pirjo Soini ja Sirpa Tanninen Porin VPK:sta. 

Muistamiset liittyvät liiton palokuntanaistyön 60-vuotistaipaleeseen. 

Oman palokunnan väki onnittelee Pirjoa lämpimästi!

Tarja Hakanen