Tammikuussa 1927 ilmoitettiin paikallisessa lehdessä, että halukkaat 14-16 vuotiaat pojat voivat ilmoittautua Porin VPK:n harjoituskomppaniaan 15. tammikuuta mennessä. Hallinnon kokouksessa 19.1.1927 todettiin 45 pojan ilmoittautuneen palokersantti Yrjö Kallionpäälle. Komppaniaan ilmoittautumista varten osa pojista oli pyytänyt vapaata koulusta. Poikien innostus oli valtava ja niin sai komppanian ensimmäinen johtaja Uuno Viljanen vastaanottavaisen ryhmän. Hän oli hyvä johtaja, joka innosti poikia juuri oikealla tavalla ja aikaansai erittäin hyviä tuloksia kasvatus ja koulutustyössään. Komppania harjoitteli tuolloin lähes päivittäin.
Veikko Ismola jatkoi komppanian toimintaa hyvänä kouluttajana, muttei Uuno Viljasen veroisena johtajana. Hänen aikanaan toiminta ei huomattavasti muuttunut. Tämän jälkeen komppanian johtajaksi määrättiin Paavo Viljanen ja tällöin, 30-luvun alkupuolella, komppanian taso alkoi laskea.
Toiminta oli melko hiljaista siihen asti, kun Uuno Viljanen 30-luvun lopulla palasi komppanian johtoon. Tällöin toiminta alkoi uudelleen viritä, mutta sotavuosien tullessa toiminnan tehokkuus alkoi jälleen kärsiä. sodan jälkeen kaikki järjestäytynyt ja kurinalainen toiminta oli epäsuosiossa ja tämä vaikutti hyvin paljon myös silloisen poikakomppanian toimintaan.
Toiminta kuitenkin jotenkuten jatkui ja poikakomppaniasta tuli poikajoukkue. Erityisen merkittävänä voidaan pitää Kaarlo Tähtisen nimittämistä poikien johtajaksi. Hän oli pojille lähinnä “isähahmo”. Hänen aikanaan poikakomppanian ikä nuortui huomattavasti, nuorimmat olivat jopa 7-vuotiaita. Harjoitukset poikkesivat alkuvuosista jonkin verran. Ohjelmaan kuului mm. kaluston nostoharjoituksia, sankoruiskukilpailuja, tikanheittoa, marssiharjoituksia, palopostien paikallistamista ja tikasharjoituksia. Poikajoukkueen oma lippu naulattiin 25.11.1956.
60-luvun vaihteessa tuli ohjelmaan viikonlopun mittaisia omia leirejä, joita tosin ei joka vuosi pidetty. Läänin yhteisiä palokuntapoikaleirejä oli tosin pidetty jo vuodesta 1946, mutta alueleirit aloitettiin vuonna 1966. Ennen vuosikymmenen puoliväliä poikajoukkue muuttui poikaosastoksi.
Vuonna 1966 pidettiin Yyterissä kansainvälinen palokuntapoikaleiri ja tämän leirin järjestelyissä oli Porin VPK:lla suuri panos annettavanaan. osaston toiminta ja vahvuus vaihtelivat melkoisesti, mutta varsinkin 60-luvun lopulla Lauri Salosen ollessa osastonjohtajana toiminnassa oli mukana runsaasti poikia.
70-luvun alussa osaston johtoon tuli Hannu Wihlman, joka uupumatta kehitti osaston toimintaa. Tällöin toiminta monipuolistui moottoriruiskujen, palokuntaradioiden, hengityssuojainten ja muun erikoiskaluston suuntaan. 70-luvulla alkoi osasto myös saavuttaa menestystä käydyissä palokuntapoikien kilpailuissa aina valtakunnallisella tasolla asti.
Vuonna 1978 poikaosaston nimi muuttui nuoriso-osastoksi ja vuonna 1979 ensimmäiset tytöt liittyivät osastoon.
80-luvun alussa osaston johtoon tuli Pekka Tähtinen ja toiminta jatkui Hannu Wihlman’in viitoittamalla tavalla. Suurimpia muutoksia oli osaston jakaminen koulutuksessa useampaan pienempään ryhmään, jolloin koulutus voitiin paremmin sovittaa kullekin nuorelle sopivaksi. Eräs muutos oli nuoriso-osaston yläikärajan muuttaminen 16:sta 18:aan ikävuoteen. Ensimmäinen nainen VPK:n riveihin eli joukkueisiin osastosta siirrettiin vuonna 1986.