Porin palolaitoksen Veteraanien viime kesän retkikohteena oli Turun saaristossa Nauvossa sijaitseva Seilin saari, jolla on inhimillisesti katsoen monen vuosisadan koskettava menneisyys, jota kuitenkin on tarkasteltava oman aikakautensa valossa.
Erinomaisen taustan retkelle antoi edellisenä iltana FST5:ssä esitetty Seilin historiaa käsittelevä dokumentti.
Retken järjestelyt hoitivat Markku Mäkelä ja Kalevi Stenroos, joka toimi myös ansiokkaana matkan ylijohtajana. Porin Linjojen korkeatasoista turistibussia ohjaili Vesa Puumala, ja erinomaisena oppaana toimi Naantalista mukaan tullut Pirkko Karmakoski. 37 retkeläisen joukossa oli palolaitoksen veteraaneja puolisoineen ja ystävineen sekä Porin VPK:n Esikunnan jäsenistä Matti Kraapo, Altti Lehtola, Tauno Partanen, Teuvo Kaapeli ja Lauri Lempinen.
Päivän merellinen osuus alkoi Rymättylän Hangan satamasta, josta m/s Linta vei meidät Seiliin. Puolen tunnin merimatkan aikana nautittiin aamupäiväkahvit.
Pian retkemme jälkeen m/s Linta korvattiin uudella aluksella.
Kuva: Altti Lehtola
Seilin saari peräytyy jo vuosituhansien takaa. Ajan saatossa maankohoamisien myötä monesta erillisestä saaresta on muodostunut nykyinen Seilin saari.
Seilin historia sairaalasaarena alkoi vuonna 1619, jolloin kuningas Kustaa II Adolf julkaisi käskykirjeen uuden leprasairaalan perustamiseksi. Sen mukaan spitaalitauti oli Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, ja Turun ulkopuolelta oli siten etsittävä saari, jonne voitaisiin rakentaa leprasairaala. Sinne tultaisiin sijoittamaan kaikki Turun silloisten hospitaalien leprapotilaat sekä mielisairaita ja muita kroonikoita. Seilin valinta on ymmärrettävää, koska saari sijaitsi Turku–Tukholma-laivareitin lähellä. Siellä oli vanhastaan ankkuripaikka ja lisäksi hautausmaaksi soveltuva hiekkaharju.
Vuonna 1624 tuotiin saarelle Turusta Pyhän Yrjön hospitaalin kirkko, joka koottiin uudelleen. Entiset hoitopaikat, Turun hospitaalirakennukset, oli poltettu maan tasalle tartuntavaaran pelossa pari vuotta aiemmin.
Perimätiedon mukaan yksi suomenkielen monista humalatilaa tarkoittavista sanoista on peräisin ajalta, jolloin leprasairaalan potilaat valmistivat saarella alkoholia. Kerrotaan, että alkoholia olisi myyty ohimeneville laivoille saaren laiturilta. Kun merimiehet olivat matkalla Turkuun nauttineet liikaa Seilistä ostamaansa pontikkaa, sanottiin heidän olevan täydessä seilissä.
Kuva: Altti Lehtola
Isonvihan aikana 1713–1721 rakennukset rappeutuivat ja potilasmäärä hupeni. Vain pääsaaren rakennukset kunnostettiin. Nykyinen puinen Seilin kirkko rakennettiin entisen paikalle vuonna 1733. Isonvihan jälkeen leprasairaiden lukumäärä laski voimakkaasti.
Spitaalipotilaille ei järjestetty varsinaista lääkärinhoitoa. Ensimmäisen kerran saarella vieraili lääketieteen oppinut vuonna 1686. Myöhemminkään lääkärinhoito ei ollut yleistä. Hoitokeinoja olivat paloviina, parantavien lähteiden vesi ja Jumalan sana. Isonvihan jälkeen Seiliin siirrettiin lähinnä mielisairaita. Viimeinen spitaalipotilas kuoli vuonna 1785.
Vuosina 1785–1840 Seilin hospitaali toimi mielisairaalana, jonka potilasmäärä vaihteli 30:n ja 50:n välillä ollen aikanaan Suomen suurin mielisairaala. Ensimmäinen jäljellä olevista kivirakennuksista rakennettiin neliömäisen pihan itä- ja eteläpuolelle vuonna 1801-1803. Pihan länsi- ja pohjoispuolella olleiden vanhojen puurakennusten tilalle rakennettiin 1851 Turun kaupunginarkkitehti P.J. Gylichin piirtämät kivirakennukset. Uusklassinen rakennuskokonaisuus oli saaristomiljöössä varsin harvinainen.
Sisäpuolelta rakennus jaettiin pitkällä käytävällä, jonka varrella oli yhden hengen huoneita, kooltaan 1,87 × 2,07 m. Henkilökunta piti potilaat visusti eristyksissä, eikä sellien kunnosta juuri huolehdittu. Läänin viranomaisten tarkastuskäynneillä 1800-luvulla sairaalan toiminnan ja rakennusten todettiin olevan kehnosti hoidettuja.
Seilin hospitaalin toiminta muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmeen valmistuneeseen turvalaitokseen. Siitä lähtien Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita. Sairaala lakkautettiin vuonna 1962.
Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen kenttäasema on toiminut Seilissä ympärivuotisesti vuodesta 1964, jolloin valtio luovutti vanhat hospitaalirakennukset yliopistolle. Rakennukset on tietenkin korjattu perusteellisesti. Tutkimuslaitos keskittyy Saaristomeren ja Itämeren alueen monitieteelliseen tutkimukseen, jonka keskiössä on meriympäristön tilan pitkäaikaisseuranta. Vierailu asemalle ei ollut mahdollista.
Saaren synkästä menneisyydestä ei kirkkoa, joitain hautapaikkoja ja rakennusten perustuksia lukuun ottamatta paljonkaan ollut nähtävissä. Erinomainen opastus ja saaren luonnosta kertovat taulut tekivät vierailusta kokemisen arvoisen. Saarella on nykyisin myös ympärivuotista asutusta maanviljelyineen ja karjanhoitoineen. Ensikertalaisen vierailijan kannattaa lukea netistä löytyvää pohjatietoa.
Seilin saaren karua historiaa.
Kuva: Altti Lehtola
Maittava saaristolaislounas nautittiin paluumatkalla. Rymättylän Poikon kylään vuonna 1904 rakennettu kyläkoulu on toiminut ravintolana vuodesta 1980 lähtien. Ravintola Pohjakulmassa on n. 200 asiakaspaikkaa, kesällä lisäksi käytössä katettu terassialue ja grillikatos.
Kuva: Altti Lehtola
Teksti: Lauri Lempinen
