Porin VPK:n Naisosaston 60-vuotisjuhlamatka Budapestiin, Unkarin pääkaupunkiin 12–15.4.2012
Aloitimme matkasuunnittelun jo muutama vuosi sitten, tietäessämme juhlavuoden olevan tulossa. Ensin pohdimme matkan luonnetta ja sen jälkeen valitsimme kohteen, Budapest tuntui kiinnostavalta. Tiinasta saimme luonnikkaan matkanjohtajan.
Tonavajoen halkoma Budapest on vuosisatojen mittaan ehtinyt nähdä niin keisarillista loistoa kuin vähemmän hohdokkaitakin aikoja. Budapest on jo pitkään kasvattanut suosiotaan matkakohteena.
Matkalle lähtivät; Anita Luonila, Sirpa Tanninen, Tarja Tuomola, Raija Niemi, Leena Mäkinen, Tarja Hakanen, Seija Milan, Lea Ruuhilahti, Tiina Vitikka, Miia Ruusulaakso, Pirjo Soini ja allekirjoittanut.
Matkamme alkoi Porin linja-autoasemalta torstaina aamuyön hämärissä, jonneka jokainen saapui unisina, matkalaukut täynnä seikkailumieltä ja paljon kameroita.
Forssan jälkeen Pirjo tarjoili yösydännä tekemiään aamiaissämpylöitä. Eihän se ole retki eikä mikään, jollei ole eväitä…
Lento Finnairin koneella kesti noin parisen tuntia määränpäähän, Ferihegyn lentokentällä meitä oli vastassa unkarilainen opas sekä bussi, kiertelimme tunnin verran keskustassa (josta tuskin mitään enää muistetaan, jaa muistan maininnan baarikadusta) ja Budan puolella Linna -vuorella nähtävyyksiä katselemassa, ennen asettumistamme hotelliin.
Hotellimme Erzebet City Center on keskellä kaupunkia, pieni ja siisti, hotellisiivoojat käyvät päivittäin, ja jääkaapissa on pikkujanoon juotavaa.
Puut viheriöivät ja kukkaset kukkivat, meille tuttu joulukukkanen hyasintti kasvoi runsaana hotellimme lähellä olevassa puistossa. Kevät oli pidemmällä kuin kotimaassamme. Keli kohtalainen, noin + 15 astetta.
Ensimmäisenä iltana suuntasimme läheiseen ravintolaan yhdessä syömään, ravintola oli pieni, mutta meille oli rakennettu kahdentoista hengen yhteinen pöytä ja sen mukaan oli siis yhteinen laskukin. Siinä meillä laskemista, tai Leenalla, että sai jokaiselle oikean summan maksettavaksi. Onneksi on keksitty laskimet.
Ateria maksoi noin 4820 forinttia/17 €, pääateria jälkiruokineen ja viineineen. Ruokalistan lukeminen; se, se vasta haasteellista oli, yllätyksiä tuli. Mitään muuta ei sitten sinä iltana jaksettukaan, otettiin pari kaljaa ja mentiin nukkumaan….
Perjantaina, maittavan ja runsaan aamiaisen jälkeen 
jalkauduimme kaupungille yhdessä shoppailemaan, pitäähän ne tuliaiset ostaa kotiväelle, iltapäivällä osa väestä jatkoi shoppailua ja osa lähti villieläintarhaan tutustumaan. Taksilla mentiin, liikennevaloilla ohjattiin liikennettä myös Unkarissa, ja punaisia päin ei ajettu, tiestä nimittäin nousi metrin korkuinen betonipylväs keskelle katua, laskeutui alas kun valot vaihtuivat vihreäksi.
Tarhassa ihastelimme asiaankuuluvasti kaikki villieläimet. Siellä oli melkein kaikki tutuimmat elukat mitä safarillakin telkusta näkee. Eläintarhareissu oli kyllä oikein mukava ja kelikin helli meitä, aurinko paistoi ja oli lämmin. Taidan lähteä tiikereiden kanssa kruisaileen.. suunnitteli Miia.
Ennen eläintarhareissua, kävimme porukalla siinä Bestin kuuluisassa Gerbeaudin kakkukahvilassa, joka sijaitsee Vörösmartyn aukiolla. Oltiin kuin Liisat ihmemaassa, rakennus oli kaunis niin sisältä kuin ulkoakin, upea ja koristeellinen, huonekaluineen päivineen. Kahvilan interiööri on vuodelta 1858.
Olihan siellä satoja erilaisia kakkuja, leivoksia, suklaisia, mansikkaisia, torttuja, hillolla ja ilman, jäätelöitä ym. Edellisiltaisesta laskuhärdellistä otimme oppia, menimme pienempiin pöytäryhmiin istumaan, jotta laskun selvittäminen kävisi helpommin.
Perjantai-illalla suuntasimme ravintola Karpatiaan yhdessä syömään, se on ”kullitettu” paikka tiesi Leena kertoa, miehiä paljon siis, arvelimme. Kulissit olivat todella upeat ja liivipukuiset tarjoilijamiehet vielä upeampia, tarjoilukin huippuluokka, kolme 4 hengen pöytää ja kuusi miestarjoilijaa, huh, huh.. yhtään naistarjoilijaa ei näkynyt, no jaa hovimestari taisi olla nainen.
Täällä tarjoilija oli niin fiksu että summasi meille jokaiselle oman laskun. 5-6 miehinen orkesteri soitti koko illan mahtavaa musiikkia, allekirjoittaneenkin tanssijalkaa vipatti, meidän pikkukamariin perukoille musiikki vaan kuului tosi huonosti, harmi. Hieno oli paikka, hieno.
Lauantaiaamuna ilmassa oli hivenen sateen tuntua, mutta aamiaisen jälkeen taas ostoksille, tuliaiset aiheuttivat jo päänvaivaa, kauppahalliin suuntasimme siis kulkumme, jossa olimmekin jo käyneet tulopäivänä, joten paikkahan oli tuttu kuin mikä…, siellä 
kuulemma vähän halvempaa tavaraa, ja mitä sieltä löytyikään, munia, munia, munia….
Leena ja Tarja lähtivät oppaan kera kaupunki- kävelykierrokselle. Baarikatukin oli matkan varrella. Kannatti mennä, kävelykierrokselta palaavat kertoivat.
Lauantaiaamun ostosreissun jälkeen kylpylä kutsui vettä rakastavia, joten uima-asusteet mukaan ja vuonna 1918 rakennetun Gellertin kylpylään loikoilemaan, kylpylä sijaitsee Gellert-vuoren juurella Budassa, nykyisessä käytössä se on ollut vuodesta 1927 lähtien. Mineraalipitoinen 37 asteinen vesi tulee kylpylään suoraan kuumista lähteistä.
Mielenkiintoinen tuttavuus tämä kylpylä, ulko-allas alueella oli SZauna, eli oikea sauna, ilman löylynheittoa tosin, Harvian verkkokivikiuas tönötti keskellä löylyhuonetta. Mielenkiintoinen tosiaan, käymisen arvoinen paikka.
Lauantai-iltana ohjelmassa oli Budapest by Night iltaretki. Retken aikana pääsimme ihailemaan Tonavan siltoja, Budan ja Pestin rantojen rakennuksia. Bor La Bor kellariravintolassa nautimme maittavan kolmen lajin illallisen viineineen. Ruokailun jälkeen siirryimme Legend-laivaan joka vei meidät Tonavanjoelle, kiertoajelu kesti noin tunnin, kuulokkeiden kautta kuuntelimme suomenkielistä Unkarin historiaa niin että hitaampaakin hirvitti.
Upea öinen maisema, suuret valaistut palatsit hivelivät silmiä. Palatseja näkyy vähän joka puolella. Kuvassa parlamenttitalo, talo on rakennettu vuosina 1885-1902, siinä on 691 huonetta.
Parlamenttitalossa kokoontuu Unkarin kansalliskokous ja se on nykyisin avoinna myös yleisölle, tosin pitkiin jonotusaikoihin kannattaa varautua.
Retken lopuksi kävimme vielä ihastelemassa Linna-vuorelta käsin öistä kaupunkinäkymää, joka olikin vallan huikaiseva, kuin mustalla sametilla pienenpieniä kimaltelevia värikkäitä kristalleja.
Sunnuntaiaamu valkeni ja oli matkamme kotiinlähtöpäivä. Suuntasimme vielä kulkumme kaupungille, kuka mihinkin päin, porukka liukeni kuin usvaan. Rohkeammat meistä menivät köysirata ajelulle, joka nousi 8 metrin korkeuteen maan pinnasta, kulkiessaan ylöspäin vuoren rinnettä. Ja toiset rohkeat vielä etsivät avoinna olevaa viinakauppaa…. siis mitä! Tokaiji viiniä on monenvuotista -ja hintaista, pää pyörällä tutkailtiin tarjontaa. No löytyihän sielt lopulta jotain.
Ja pitäähän sitä matkalla yksi kirkkokin katsastaa, siispä kirkkoon, kyseessä oli roomalaiskatollinen kirkko, jossa juuri oli meneillään kirkollinen palvelus, valitettavasti kuvia ei saanut kirkossa räpsiä, joten tyytyminen on vain muistikuviin.
Olimme sopineet, että klo 15.00 mennään yhdessä vielä syömään, lähtöaika kentälle oli klo 17.00, joten yö menee matkatessa. Ruokapaikka löytyi, tosin lautasen runsaudesta voidaan olla montaa mieltä, nimittäin tullessamme opas kertoi meille että ruokaa unkarilaisella lautasella on runsaasti, eikä laihduttamista kannata miettiä täällä ollessa, mutta kyseisen ravintolan annokset olivat niin taidokkaasti aseteltu että ruokaa oli tosi vaikeaa löytää… tai no…mutta nälkä siirtyi sentään vähän eteenpäin.
Hups.. ompas aika on mennyt nopeasti, lähtöaika lähenee, opas haki meidät hotellista ja kertoili bussimatkalla vielä viimehetken tarinat ja historiat sekä lentokenttä käytänteet. Konepistooleita eivät kuulemma käsimatkatavaroissa hyväksy, virkailijat ottavat pois eivätkä anna enää takaisin, kummallista porukkaa, sanon minä.
Lentoterminaalissa teimme vielä viime hetken ostokset, kaikki forintit piti nyt käyttää pois, ja löytyihän sieltä ostettavaa, tarjouksia oli ja kassit täyttyivät jos jonkinlaisesta tuliaisesta.
Ruisleipää emme koneessa saaneet, vaan kolmioleipää, jossa pursuavat täytteet, söimme kuitenkin hyvällä ruokahalulla, ja kahvikin maistui tosi hyvältä Unkarin vahvaan kahviin verrattuna, oppaan mukaan suomalaiset juovat vain ruskeaa vettä ja heillä on oikeaa kahvia. Ruisleipää unkarilaiset eivät syö, on kuulemma köyhien ihmisten einestä, sääli..
Illan pimeydessä laskeudumme Helsinki-Vantaan lentokentälle, saimme matkalaukut tosi nopsaan, hetken joudumme oottelemaan bussia joka kuljettaa meidät takaisin kotiin, bussimatka menee suurimmalla osalla nukkuessa. Perillä Porissa oltiin aamuyöllä puol neljän maissa, kiiruusti kotiin ja nukkumaan, matkatuliaiset saavat odottaa …..hohhoijaa,kyllä nyt väsyttää.
”Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana”
Loppulauselmana sanoisin että 3-4 päivää on aivan liian vähän jotta ehtisi tutustua tähän upeaan Budapestin kaupunkiin sekä Unkarin kulttuuriin yleensä, niin runsaasti oli tutustumisen arvoisia paikkoja, paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta.
Anna-Maija Haanpää
Porissa 6.5.2012